Clarke - Leibniz kirjeenvaihto 1715-16

Rev. Samuel Clarke (1675-1729)
Maalaus Charles Jervas 1729
kuva wikimedia

Anglikaanisen kirkon pappi, filosofi Samuel Clarke kuuluu Englannin arvostettujen filosofien seuraan John Locken ja George Berkeleyn kanssa. Kuningatar Anna antoi hänelle hoivin yhteydessä arvostetun työpaikan (Chaplain in Ordinary). Toimensa yhteydessä hän tutustui Sir Isaac Newtoniin, ja miehistä tuli henkilökohtaiset ystävät.

Samuel Clarke luki Leibnizin kirjeen Ansbachin Karoliinalle, ja otti ymmärrettävästi lukua ystävänsä puolesta. Hän kirjoitti Lontoosta kirjeen saksalaiselle, ja kirjeenvaihtoa jatkui vuoden verran aina Leibnizin kuolemaan asti 14.11. 1716. Keskustelu herätti laajaa mielenkiintoa, ja nykyään ollaan sitä mieltä, että Clarke sai "pikkusen tukea" Newtonilta itseltään (joka oli kirjeiden varsinainen kirjoittaja siis...).

Tämän korkeamman tason kirjeenvaihtoa tieteen huippunimien välillä on vaikea löytää. Tarkoitukseni on tässä vain viitata siihen, yksi Himalajan huippu monien joukossa, ja ottaa esiin tuo yksi kysymys, joka on Älykkään Suunnittelun kannalta ratkaisevan tärkeä, "whether God must create the best of all possible worlds".

Onko välttämätöntä, että täydellisen viisas ja kaikkitietävä Jumala luo itsenäisesti toimivan maailman, joka ei Hänen väliintuloaan tarvitse?


Askel ateismiin
Samuel Clarke (tai Newton hänen nimissään) kirjoitti, että täydellisen Jumalan luoma täydellinen maailma, joka ei Hänen toimiaan tarvitse, on vain askel ateismiin.

And as those men, who pretend that in an earthly government things may go on perfectly well without the king himself ordering or disposing of any thing, may reasonably be suspected that they would like very well to set the king aside: so, whosoever contends, that the beings of the world can go on without the continual direction of God...his doctrine does in effect tend to exclude God out of the world.
Clarke, first reply, in Alexander 1956 p. 14.

Katso aiheesta wikipedian artikkeli, jossa lisää linkkejä