ID ja Fortuna

Fortuna ja Pontos
Constanta museo, Romania
kuva wikimedia

ID suunnalta esitettyjen teesien  kärki kohdistuu erityisesti luonnontieteen teorioissa mukana olevaan sattumaan (lat. fortuna). Sattuman roolin korostaminen sopii tiedettä harjoittavalle ateistille. Rouva Fortuna näet tarjoaa itsestään sattumanvaraisesti muuttuilevan materian, jota luonnonlakien ohjaamat prosessit muokkaavat saaden onnekkaasti aikaan lopulta älykkään suunnittelun näköisiä variaatioita.

Fortuna (Latin: Fortūna, equivalent to the Greek goddess Tyche) was the goddess of fortune and personification of luck in Roman religion. She might bring good luck or bad: she could be represented as veiled and blind, as in modern depictions of Justice, and came to represent life's capriciousness. She was also a goddess of fate: as Atrox Fortuna, she claimed the young lives of the princeps Augustus' grandsons Gaius and Lucius, prospective heirs to the Empire.
Her father was said to be Jupiter and like him, she could also be bountiful (Copia). As Annonaria she protected grain supplies. June 11 was sacred to her: on June 24 she was given cult at the festival of Fors Fortuna.
wikipedia

Professori D. C. Dennett voi ateistina kutsua itseään onnekkaiden mutaatioiden tuotteeksi (product of lucky mutations). Hän voi osallistua myös Scientific American 2011 suurelle yleisölle esitettyyn väitteeseen, jonka mukaan eräät biologit olisivat vihdoinkin onnistunut selvittämään silmän syntyyn johtaneet pohjimmiltaan onnekkaan sattumanvaraiset prosessit (Trevor et al.).

Sattuman äärellä ateismin ja ID ajattelun rajapinta lähestyy filosofista materialismi/idealismi rajaa.

Jos ja kun jätetään pois puhe Älykkäästä Suunnittelijasta, paremmin tai huonommin näkevästä Kellosepästä, ID-linjan edustajat voivat tieteellisin argumentein haastaa rouva Fortunaan selityksissään nojaavien teesit.

Silmäillään silmää

Anomalocaris. Taiteilijan näkemys
Credit Katrina Kenny/University of Adelaide, Australia

Miten todennäköistä on, että silmä on syntynyt Trevorin kollegojensa kanssa kuvaamalla tavalla sattumanvaraisten mutaatioiden aineksista luonnonvalinnan kauhassa? (Selityksensä on paljon mutkikkaampi kuin tämä edellyttäen onnekkaiden sattumien pitkää sarjaa.) Esimerkiksi keskusteluun voidaan ottaa äskettäin Australiasta löydetty poikkeuksellisen hyvin säilynyt kambrikauden alkuun ajoittuva anomalocaris-katkaravun 36.000 linssiä käsittävä silmä. Tämä on ensimäisiä tunnettuja näkeviä olentoja maapallolla ja Trilobiitin silmä toimi samalla tavoin tuhansien pienten linssien yhteistyönä, ei mikää camera obscura. Näin maallikon mielestä anomalocariksen silmä ei vaikuta mitenkään sattumanvaraiselta. (Sudenkorennolla on tällaiset 360° näkymän antavat silmät).

Keskustelu sattuman tilastollisesta todennäköisyydestä monimutkaisten elämän ilmiöiden äärellä onkin ID julkaisuissa paljon esillä ja ateistisen linjan tiedemiehet painokkaasti näkemyksiään puolustavat. (Joskus tuntuu, että heillä on stoalaisen filosofin tyyneys, näin on, joten näin sen täytyy olla!)

Älykästä suunnittelua edustava tutkija voi rajata työtään nimenomaan sattuman ja todennäköisyyksien, kaaoksen ja järjestyksen, suunnitelmallisuuden olemuksen aiheisiin ja osoittaa todennäköisyyksiä ja mahdottomuuksia. Näin hän voi kaataa maahan Jumalaan uskomista vastaan nostettuja vallituksia, kuten apostoli Paavali kehottaa. Tosin tässä yritetään järjellä kumota järjen päätelmiä.

Jumala vaihtoehtona Fortunalle?
Ongelma on, jos tarjotaan vaihtoehdoksi Älykäs Suunnittelija. Tämä ei näet lisää yhtään mitään tieteelliseen tutkimukseen silmän alkuperästä. Uskovina sanomme niin ja aamen, Jumalan suuria tekoja! Mutta tahtoisimme uteliaina ymmärtää paremmin, miten ihmeessä tällainen monimutkainen silmä esiintyy kambrikauden alussa ilman mitään tunnettua taustaa ja kehitystä sitä edeltävällä Ediacara kaudella.

Oikea vastaus tieteen haasteeseen ei ole jokin uskonnollinen tai filosofinen väite Suunnittelijasta tai Sattumasta, vaan sen myöntäminen, että emme tiedä ja että Väiskille riittää vielä hommia luonnontutkimuksen alalla.

Tie Jumalan tuntemiseen ja uskon syntymiseen on toinen. Eero Junkkaala esimerkiksi kertoi kolumnissaan tapaamastaan intialaisesta kristitystä, joka luonnossa näkyvästä viisaudesta ja suunnitelmallisuudesta sai takaisin uskonsa hindulaisena. Kristityksi hän tuli toista tietä.