Uskon Isään Jumalaan

Kristityillä on kaikkien luotujen ihmisten joukossa aivan erityinen etuoikeus - he saavat kutsua maailmankaikkeuden Luojaa ja Herraa aivan omaksi Isäkseen, abba, ja turvallisesti luottaa Häneen 24/7.

Minä uskon Jumalaan, kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan Luojaan.

Tämä apostolisen uskontunnustuksen lyhyt lause siirtää uskoni filosifian, tieteen löytöjen, ihmisten hapuilujen uskonnollisesta maailmasta kalliopohjalle. Sillä Israelin Jumala on ainoa todellinen Jumala.

Seuraukset tästä uskosta ovat hyvin henkilökohtaiset, ei jotain tiedollista ja järjen päätelmää, vaan elettyä elämää tässä ja nyt.

Uskon näet, että Jumala on luonut minut sekä koko luomakunnan, antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit sekä pitää niitä jatkuvasti yllä. Tästä en osaa Isääni kyllin kiittää - usein näen kaikkien jäsenteni arvon vasta, kun ne rupeavat klikkaamaan tai jonkun toisen näkö meni. Itsestäänselvyys terveys ei ole!

Hän antaa minulle myös vaatteet ja kengät, ruoan ja juoman, kodin ja konnun, vaimon ja lapset, pellon, karjan sekä kaiken omaisuuden. Minulla todellakin on parhaillaan hienot Birkenstock sandaalit jalassa, jotka olen lahjaksi saanut, ja armaan vaimoni juuri pesemä puhdas paita ynnä muuta. Isän suurta lahjaa!

Hän suo minulle joka päivä runsaasti ruumiin ravintoa ja kaikkia elämän tarpeita, suojelee kaikilta vaaroilta, turvaa ja varjelee kaikesta pahasta. Pelkästään työmatka autolla on monasti ollut sellainen luotien viuhuessa, että rukous on noussut Taivaan Isän puoleen aivan käskemättä. Ja sain tänäkin aamuna kiittää Luojaa kaurapuurosta ja kananmunista, joita Hän rakkaudessaan on järjestänyt luomiensa ihmisten terveelliseksi ravinnoksi.

Kaiken tämän hän tekee yksinomaan isällisestä, jumalallisesta hyvyydestään ja laupeudestaan, vaikka en sitä lainkaan ansaitse enkä ole sen arvoinen. 

Tästä kaikesta minun on häntä kiitettävä ja ylistettävä ja tämän vuoksi häntä palveltava ja toteltava. 

Tämä on varmasti totta.

Näin Martti Lutherin ja kaikkien kristittyjen kanssa tahdon todistaa ja kiittää Isää Jumalaa, joka on paljon lähempänä luomaansa ihmistä, kuin aina tajuammekaan. Hän istuu toki taivaallisella Valtaistuimellaan, onhan Hän Korkein Jumala ja Taivaallinen Isämme. Mutta se ei ole kaukana linnunratojen takana eikä Hän meitä pikkuruisen planeetan asukkaita ole jättänyt yksin. 

Hänessä me elämme ja olemme ja liikumme, kuten apostoli Paavali opettaa.

Panteisteja emme silti ole!

Hannun kanssa tahdon kiittää Isää Jumalaa Hänen suurenmoisista teoistaan, joita luonto-ohjelmissa saamme henkeämme haukkoen nähdä. Ja siitä, että hän on järjestänyt sisiliskollekin ruokansa ja pitää huolen kaarneen pojista, jotka raakkuvat "ruokaa, ruokaa" osaamatta kauniisti Jumalan ylistystä visertää!

Eräs Jumalan suurista luomistöistä on sittisontiainen. Häkellyttävän nerokas luomus! Puhumattakaan hämähämähäkistä tai murkusta, oli se sitten teini-ikäinen tai kekonsa asukas.