Raamattu ja luominen

Hankala Tapaus kysyi Ison Kysymyksen, miten käytämme Raamattua näissä keskusteluissa.

1. Koetin Anonyymille muistuttaa mieleen, että se keskeinen aihe, jota professori Jerry Coyne työkseen tutkii - lajiutuminen - kytkeytyy vahvasti ensimmäiseen luomiskertomukseen, jossa on heprealainen sana leminehu, lajinsa mukaan.

Darwinin vallankumouksellisesta opuksesta Lajien Synty on jo mennyt yli 150 vuotta, eivätkä luonnontieteet vielä ymmärrä juuri mitään lajien synnystä ja siihen liittyvistä mekanismeista. Luonnonvalinta ei selitä sitä laisinkaan.


2. Toinen "Raamatun käyttö" on esimerkiksi arvon herra David Hume.

Hän käy dialogissaan älykästä suunnittelua vastaan yhtenä argumenttina luonnossa esiintyvä kärsimys. Mites Jumala tämmöst? Parempi ajatella, ettei kukaan ole tämmöistä tarkoituksella luonut jne.

Vaan ei suuressa komeudessaan skotlannin herra laisinkaan huomaa, että juuri tämä - kärsimys - on jumalallisen ilmoituksen ydin.


Eli?
Näillä kahdella esimerkikillä koetan päästä pois sellaisesta Raamatun käytön kuopasta, joka on oman järkemme pähkäilyä.

Tutki luontoa sellaisena kuin se on, väärentämättömänä - se vaan julistaa Jumalan kunniaa, vaikka Hume kuinka hymisisi.

Tutki Raamattua sellaisena kuin se on, luomiskertomus on vain sivunen sen alussa - koko tuhatsivuinen opus kertoo Immanuel, Jumala meidän kanssamme.

Luonnontieteen tutkimuksen ja tulosten oppiminen on mielenkiintoista ja hyödyllistä.

Raamatun tutkimuksen ja tulosten oppiminen on mielenkiintoista ja hyödyllistä.

Kummasti vaan niiden välillä on silmäpeliä, vaikka luulis että ei....