keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Sir Isaac Newton - puhdasta kultaa

Sir Isaac Newton 46 vuotiaana
Sir Godfrey Keller 1689
kuva wikimedia
Keskustelut älykkäästä suunnittelusta, Intelligent Design, saavat valtavasti pohjaa ja konkretiaa erään ihmiskunnan juhlituimman neron tuotannon äärellä. Sanotaan, että mihin tahansa tutkimusaiheseen Sir Isaac Newton (1642-1727) tarttuikin, hän edisti tätä alaa merkittävästi. Voimme liioittelematta sanoa, että Newtonin vaikutus länsimaisen ihmisen tieteelliseen maailmankuvaan on ollut vertaansa vailla. Samoin, että Newtonin merkitys länsimäisen ihmisen maailmankatsomukselle ja uskonnollisille näkemyksille Jumalasta on poikkeuksellisen syvällinen.

Newton on titaani, jättiläinen, ja itse olen kuin partiopoika Himalajan juurella. Mutta onneksi polkuja on avattu näidenkin maisemien keskelle tavalliselle taapertajalle.


Aitoa kultaa, alkemisti!
Aikamme tieteen temppelissä voi unohtua Newtonin asema vanhan ja uuden välillä. Hän on johtava hahmo Euroopan sivistyksen Uuden ajan tuojien joukossa, mutta edusti olemuksellaan ja henkisen perintönsä suhteen varsin vahvasti myös taakse jäävää Keskiaikaa. Modernin tieteen isien joukossa oleva viimeinen suuri maagikko!

Newton harrasti ahkerasti alkemiaa ja etsi heidän tuhatvuotisen perintönsä mukaan viisasten kiveä ja keinoja tehdä kultaa. Näissä yrityksissään hän ei onnistunut, mutta läpeensä kultainen oli hänen vaikutuksensa kotimaansa talouselämään.

Heureka tekstissä kuvaan lyhyesti, miten Arkimedes oivalsi, miten kuningas Herion II kruunun kultapitoisuus voidaan määrittää selvittämällä vesiastian avulla sen voluumi ja punnitsemalla sen paino. Onko voluumin ja painon antama tiheys sama kuin samassa määrässä aitoa kultaa? Ei ollut, kultaan oli sekoitettu hopeaa.

Vuonna 1696 Sir Isaac Newton asetettiin Kuninkaallisen rahapajan vartijaksi (Warden of the Royal Mint). Tässä tehtävässä hän toimi 30 vuoden ajan kuolemaansa asti. Newton tarttui tehtäväänsä hyvin vakavasti ja arvioi tarkistutensa perusteella, että 1696 tehdyn suuren rahauudistuksen seurauksena viidesosa Englannin rahoista on väärennöksiä. Newton pukeutui itse valepukuun ja kierteli Lontoon kapakoissa ja toreilla keräten kolikoita niiden metallipitoisuuksien selvittämiseksi.

Rahaväärennöksestä annettin tuohon aikaan julmin mahdollinen rangaistus, hirttäminen, sisälmysten vetäminen torille, neljään osaan repiminen ja  (hang, draw and quarter). (Hirttämistä ei tehty kuolemaan asti, vaan kuoleman rajalle.) Newtonin tutkima ja oikeuteen kahdesti haastama William Chaloner teloitettiin näin 23.3. 1699 Lontoon pahamaineisessa Tyburn Gallows mestauspaikassa.

Parlamentti antoi Newtonille luvan tutkia Kuninkaallisen Rahapajan meninikiä, uudistaa sen laitteita ja vaikeuttaa rahan väärentämistä. Hänen monen vuoden työn jälkeen julkaisemansa huolellinen raporttinsa 21.9. 1717 johti "Kuningatar Annen lakiin":  yhtä kultaista guineaa ei saa vaihtaa vähempään kuin 21 hopeashillinkiin.

Englannin valuutta oli nyt puhdasta kultaa - ja hopeasta tuli puute. Vankka luotettava kultaraha on varmasti ollut eräs Ison Britannian huikean imperiumin kasvun perusteista.

Sir Isaac Newtonin työn taustana on hyvin voinut olla hänen alkemistin perintönsä, kullan tekeminen muista alkuaineista. Ei se ihan niin mennyt, mutta myös tässä tehtävässään hän nerokkuudellaan vei omaa kansakuntaansa ja ihmiskuntaa eteenpäin syvällisellä tavalla.

(teksti perustuu englantilaisen wikipedian eri artikkeleihin)

1 kommentti:

  1. "Heureka tekstissä kuvaan lyhyesti, miten Arkimedes oivalsi, miten kuningas Herion II kruunun kultapitoisuus voidaan määrittää selvittämällä vesiastian avulla sen voluumi ja punnitsemalla sen paino. Onko voluumin ja painon antama tiheys sama kuin samassa määrässä aitoa kultaa? Ei ollut, kultaan oli sekoitettu hopeaa. "

    Levität mahdollisesti pseudohistoriaa. Kuten siinä ketjussa totesin, tarinan mukaisella menetelmällä ei Arkhimedes oman aikansa välineistöjä hyödyntäen kyennyt kyllä tiheyttä määrittämään. Itse asiassa tämän havainnon teki jo Galileo Galilei 1500-luvulla, joka ihaili Arkhimedestä suuresti, ja yritti toisintaa Arkhimedeen tarinaa. Ei vaan onnistu sillä menetelmällä. Aiheesta Galileo kirjoittaa teoksessaan La Bilancetta. Ja sama on havaittu monta kertaa myöhemminkin. Galileo kyllä myös hoksasi, millä tavalla antiikin aikaankin on asia pystytty määrittämään. Mutta tarina Arkhimedeen tavasta määrittää kruunun materiaali ei voi pitää paikkaansa, koska menetelmä ei toimi käytännössä.

    Kuten matematiikan professori ja Arkhimedes-tutkija Chris Rorres on todennut:
    "The volumetric method works in theory so it sounds right but when you actually try it you find that the real world gets in the way."

    http://www.spms.ntu.edu.sg/Document/E-Newsletter/SPMS_Newsletter-3.pdf
    https://www.cs.drexel.edu/~crorres/


    (Lue. sivulta 10 lähtien)

    VastaaPoista