sunnuntai 12. tammikuuta 2014

[HT] Etsimme selityksiä

Sananlaskujen kirjan 8. luvussa Viisaus puhuu minä-muodossa

Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.
Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.
Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.
Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,
kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.
Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,
kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,
kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset, silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä  kaikin ajoin; leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.

On sanottu, että tämä persoonallinen Viisaus Raamatussa tarkoittaa Kristusta.

Johannes kirjoittaa evankeliuminsa alussa Jumalan Sanasta, joka tuli lihaksi:

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
Hän oli alussa Jumalan tykönä.
Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.
...
Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. 

Paavali kirjoittaa kolossalaiskirjeessä Jeesuksesta:

Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt.
Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä,
näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat.
Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten.
Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa.

Kaikki on luotu Viisauden, Jumalan Sanan, Jeesuksen kautta. Ja Hän myös pitää kaiken koossa.

Näemme luomakunnassa paljon merkillistä viisautta. Eipä ihme. Emme ymmärrä elämän salaisuutta.
On asioita, jotka jäävät tieteen ulottumattomiin.

Korintolaiskirjeessa Paavali kirjoittaa

Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.

Usko ei todellakaan perustu meidän järkeilyymme. Heprealaiskirjeestä:

Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä. 

Alkuräjähdys ja evoluutio ei ole kaiken selitys. Jumala on. Ja Hän on paljon enemmän kuin selitys. Hän kutsuu meitä yhteyteensä sen lunastuksen kautta, joka on Jeesuksessa Kristuksessa

1 kommentti:

  1. Luin tämän vasta kirjoitettuani nuo kaksi tekstiä ja iloitsen.

    Hannu seisoo tässä sillä perustaa, josta käsin aikamme tieteellisen tutkimuksen nostamat teologiset ja filosofiset haasteet voidaan horjumatta kohdata ja kaikkea arvostella - omia käsityksiäkin.

    Jumalan Sana.

    Näiden Raamatusta löytyvien kirjoitusten purkaminen oman aikamme keskusteluun on teologiaa.

    Jumaluusoppi on erityisen vaativa tutkimusala!

    VastaaPoista