Luimme vaimoni kanssa tänä aamuna erään saarnamiehen, David Watsonin, kokoamia ajatuksia siitä, mitä monet lahjakkaat ihmiset ovat sanoneet elämästä. Ilman Jumalaa monet kokevat syvää turhautumista. Ja Watson tuo sitten esille Raamatun sanoman merkityksen juuri tältä kannalta
Shakespeare kirjoitti: 'Se on idiootin kertoma, meluisa ja kiihkeä - mitään merkitsemätön tarina.'
Elämän on sanottu olevan vain 'tyhjä unelma'.
Thomas Browne sanoi, että se on vain 'kuoleman varjo'.
Jonkun mielestä elämä on tehty 'kyynelistä, nyyhkytyksistä ja hymyistä, enimmäkseen kyynelistä'.
Samuel Butlerin mukaan 'Elämä on vain pitkä kyllästymisprosessi'.
Ernest Hemingway, joka oli sekä rikas että kuuluisa, kirjoitti: ' Elän tyhjiössä, joka on kuin radio, josta patterit ovat loppuneet'.
Vertaa näitä ajatuksia siihen, miten Jeesus ja eräs Hänen seuraajansa luonnehtivat elämää...
'Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.' (Joh. 17:3)
'Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää. ' (1. Joh. 5:12)
'Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. ' (Joh. 10:10)
'Jeesus sanoi hänelle: Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. ' (Joh. 11:25,26)
Tällainen avartaminen, linguistinen, filosofinen, teologinen, on tarpeen että emme juuttuisi jonkun kellosepän rattaisiin ajattelussamme.
VastaaPoistaKieli sekä avaa että rajaa -
Minusta on niin merkittävää, että Raamattu ei ala sanoilla "Jumala ajatteli"
vaan "Jumala sanoi"
sanoiksi puettu ajatus jytää!