 |
| Ediacaran trace fossil kuva wikimedia |
Tämän runsauden keskellä auttaa, kun käännämme katseen alkuun, maapallon varhaiseen aikaan, kun kaikki oli vielä alussa, Bereshit!
Älykkään suunnittelun, kreationismin, evoluutioteorian eri haarojen ihmettely kohdistuu usein lopputulokseen, miten tuo silmä on kehittynyt, mistä kalalle evät, kuinka lintu sai lentokyvyn. Sitten ollaan todella suurten ja hankalien valtavasti tietoa vaativien tieteellisten ja filosofisten kysymysten parissa, etten sanoisi myös teologisten.
Elämä liikkumatta
Toki kambrikautta edeltävällä vielä varsin vähän tunnetulla Ediacaran kaudella liikettä oli, toinen toistaan enigmaattisemmat otukset, lienevätkö olleet eläimiä vai kasveja vai mitä, heiluivat merivedessä.
Mutta liike oli kuin sen huonokuuloisen savolaisukon havainto "sanoitko jotain, vai tuuliko huuliasi heilutti?"
Elämä on paikallaan, mikään ei itsestään liiku. Ei nouse vauva konttaamaan, ei lähde hämähäkin poika jalkojaan testaamaan, ei nouse varsa vapisten pitkille jaloilleen, ei mene mato mihinkään eikä vedessä kukaan osaa uida (eliöiden liikkumattomuus, sessility).
Olemme ajassa 635-542 miljoonaa vuotta sitten maapallomme elämän vauvan iässä. Tai olisko sikiövaihe? Kambrinen elämän räjähdys on vielä edessä, eikä juuri mitään ediacaran elämästä selviä sinne asti kauden päättäneestä katastrofista.
Jotain liikkuu!
Täytyisi olla runoilija kuvataksemme sitä häkellyttävää ilmiötä, että paikoillaan oleva elämä, merenpohjia paikoin peittävä vihertävä, punertava, harmaa orgaaninen massa kuin matto, aalloissa keinuvat kasvimaiset oliot. Tai BBC kameramies ja trikkimestari.
Ediacaran ajan fossiilit ovat hyvin harvinaisia eikä mitään liikkuvaa otusta ole löydetty.
Kauden loppupuolella tässä orgaanisessa matossa on säilynyt kivettyneitä jälkiä jostain, joka on liikkunut! (trace fossils)
Kuva on huikea otos siitä, kun jokin ensimmäisen kerran alkoi liikkua ja mönkiä maapallolla (nykyisten tietojen mukaan suom.huom.). Sessility lisäksi elämään tulee mukaan Motility.
Mitä sitten?
Kohtaamme raikkaan nuoren maapallon elämää tutkiessamme orastavan maailman, juuri kaste on laskeutunut ja hento vihreä nousee. Kuva on niin herkkä ja ihmeellinen, että se hakee vertaansa.
Ja sitten joku päättää ruveta mönkimään matolla, mihin lie ollut matka vai ruokahaluko sai vipeltämään. Meillä ei ole mitään tietoa, mikä tämän jäljen on jättänyt (ehkä joskus vielä on, kun löytöjä tehdään lisää).
Taas sama elämän ihme!
Mikä ihme saa jonkun elämänmuodon liikkeelle, mikä evoluution potku saa kaikessa rauhassa löhöttävän mönkimään paksussa matossa?
Suuri hetki Jumalan luomakunnassa, josta Kristus varmasti iloitsi - Ediacaran trace fossile!
Ensimmäisiä silmin havaittavia eliöiden jälkiä maapallolla, jännittäviä aikoja! Mikrokosmoksessa oli jo varmaan paljon tapahtunut tuossa vaiheessa - ehkä suurimmat geenien ihmeet olivat jo olemassa, odottaen potentiaalinsa muuttumista käytännöksi?
VastaaPoistaYlläoleva toi mieleeni yhden katkelman omasta luomiskirjastani:
VastaaPoista"Emme tiedä, miksi Jumala käytti melkoisesti aikaa maailmansa luomiseen. Toisaalta, mitä aika on hänelle: kuin silmänräpäys. Hän joka loi ajan, saa myös päättää, miten sitä käytetään ja mitataan. Ehkä hän halusi nauttia jokaisesta kehitysvaiheesta erikseen. Kenties hän iloitsi tarkkaillessaan tähtien kosmisia yhteentörmäyksiä ja katseli tyytyväisenä yksisoluisen olion ensimmäistä mutaatiota. Dinosaurusten hän antoi leikkiä maapallollaan muutaman miljoonan vuoden ajan, mutta antoi sitten valtavan asteroidin aiheuttaa sellaisen tuhon, jossa nämä hävisivät. Näin hän loi tilaa toisten elämänmuotojen syntymiselle ja kehittymiselle. Häntä ehkä huvitti etelänapinoiden ja neandertalien kiviesineluomukset ja hänen teki mieli kuiskata, että kerran vielä valmistatte tietokoneitakin. Mutta sen aika oli tuleva paljon myöhemmin."
Hedelmällisessä ja antoisassa vuoropuhelussa on jäänyt muutama asia turhan vähälle pohdinnalle.
VastaaPoista-Perustavaa laatua oleva genomin suunnaton "taipumus" saavuttaa nykyisen tietokoneita käyttävän ihmisen taso.
-Useasti mainitsemani kausaalisuus antaisi tähän asiaan uutta sisältöä.
Jos näin- niin tästä seuraa, että...
Lähestyimme siis fatalismia. Mikään vallitseva tieteellinen näkemys ei voisi kumota tällaista argumenttia - ja ei sitä todeksi osoittaakaan.
Eeron kommentti kokonaisvaltaisesti jälkikäteen pohtien antaa ymmärtää jonkinlaista kausaalisuutta. En näe itselleni mitään muuta vaihtoehtoa naturalistisen metodologian jälkeen, kuin todeta tällaisen uskomiseen perustuvan asian hyväksymiseen, koskei sellaista voi myös vääräksi osoittaa. Itselleni asian todeksi myöntäminen on toinen juttu.
Fatalismilla etsin sitä vaihtoehtoa, että jo devonin kaudella olisi ollut selkeä päämäärä saavutettavana. ID:n löyhä todennäköisyysmatematiikka ei tuone minkäänlaista arvonlisää pohdiskeluihin, vaan materialistisena vääristää sitä. Toisaalta tuo genomin sisältö voisi olla sellaisenaan kausaalista ja fatalistista.
Genomia ei voida koskaan määritellä tuon aikaisista fossiileista, mutta itse ajattelen nyt niin, että tuon informaation on pakko olla ollut olemassa ja alusta alkaen.
Onko edes filosofisesti mahdollista osoittaa em. väittämäni vääräksi?
Valitettavasti irreducible complexity (IC) ei tuo tähän asiaan mitään lisättävää.
Mielestäni IC on puhtaasti aukkojen jumalaan vetoamista (kunnes toisin todistetaan).
Tuo luonnossa ilmenevä 'taipumus' kehitykseen on kyllä kiinnostava asia, Se on usein mielessä. Jumalan päämääräthän uskova siinä näkee. Tosin se taitaa ilmetä luonnossa niin, että tiede ei pysty sitä mitenkään osoittamaan tai huomaamaan. Ei kuulu sen alueeseen.
PoistaJos ajatellaan Jumalan 'johdattaneen' tai sunnitelleen asiat, niin sittenkin jää vielä paljon kysymyksiä, joita myös Mikko ja Eero ovat tuoneet esille. Mikseivät asiat ole mennneet suoraviivaisemmin? Miksi joukkotuhot? Miksi pistiäinen munii munansa elävän toukan sisään ja T3SS pistimellä varustetut bakteerit tökkivät toisia pikkuotuksia jo mikrokosmoksen tasolla? Kärsimyksen ongelma?
Eero kirjoitti kirjassaan mukavasta 'luottavaisesta' asenteesta. Ei anneta vaikeiden kysymysten häiritä. Usko nousee Jumalan kohtaamisen pohjalta ja saa oppinsa ja ajatuksensa Raamatusta. Luottavaisen asenteen pohjalta on hyvä tutkia kaikea, mitä tiedekin eteemme tuo