Pääsemme tuntemaan Sir Isaac Newtonia henkilönä paremmin, kun muistamme hänen olleen kovin kiinnostunut pyhästä Raamatusta, pohtineen lopunaikoja (maailmanloppua ei tule ennen vuotta 2060) ja hän kirjoitti paljon Jumalasta ja luomisesta.
Newton on varmaan ollut lähellä Englannissa tuohon aikaan vaikuttanutta unitaristista suuntaa, joka korosti Jumalan ykseyttä ja torjui trinitaarisen opin. Newtonin mielestä on tyrmistyttävän väärin sanoa, että Jeesus Kristus on Jumala. Tässä mielessä hänellä on hengellistä sukua areiolaisuuteen.
Isossa Britanniassa oli ajan tavan mukaan kaikilla korkeampia akateemisia oppituoleja tavoittelevilla teologian opinnot suoritettuna ja useimmat viranhaltijat oli vihitty anglikaanisen kirkon papeiksi Samuel Cramerin tavoin.
Newtonille tämä oli ongelma. Rehellisenä miehenä hän ei olisi pystynyt tunnustamaan anglikaanikirkon ortodoksiaa ja olisi joutunut yhteiskunnassa suuriin vaikeuksiin. Neuvokkaana miehenä hän onnistui väistämään pappisvihkimyksen edellytyksen, viimeisessä vaiheessa itse kuningas Kaarle II vapautti hänet siitä - miehen syvällinen tieteellinen asiantuntemus piisasi.
Newton uskoi Jumalaan syvästi, mutta ei sillä tavoin kuin kirkko opettaa.
Newton ei ollut deisti eikä valistusajan Luonnollisen uskonnon (Natural religion) edustaja. Näistä kohta enemmän.
Sylttytehdas
Newtonin ja Leibnizin väittely siitä, onko Jumalan välttämättä luotava täydellinen kaikkeus, ennakoi Uutta aikaa. Newton edustaa huikeaa logiikkaa, matematiikkaa, fysiikkaa, ja samalla kuitenkin mystiikkaa ja Jumalan aktiivista läsnäoloa luonnossa. Leibniz edustaa huikeaa logiikkaa, matematiikka ja puhdaslinjaista filosofiaa, josta käsin Newtonin rosoiset ajatukset vaikuttivat suorastaan huvittavilta.
Oman aikamme uskonnolliset ja ei-uskonnolliset virtaukset juutalais-kristillisen perinnön keskellä eivät minusta johda niinkään yksityisiin henkilöihin, kuten Newton ja Leibniz tai Voltaire, vaan itse asiaan.
Uuden ajan alussa havaintoihin perustuva empiirinen tiede paljasti tärkeän ja aiemmin piilossa olleen rakenteen, struktuurin, länsimaisen sivistyksen perusteissa Raamatun ja luonnon suhteissa.
Tästä tosiasiallisesta siemenestä - Raamattu versus luonto - on kasvanut sitten melkoinen pensas erilaisia näkemyksiä, joiden yhtenä äärilinjana on koko Raamatun hylkääminen tieteen hyväksi ja toisena tieteen hylkääminen Raamatun hyväksi.
(Jälkimmäisen äärilinjan huono mutaatio on tieteen vänkääminen Raamatun malliin, valheellinen pseudotiede, joka luo aivan oman kreationistisen maailmankuvan Jehovan todistajien Uuden maailman malliin.)
tekstin perustana on wikipedian artikkeli Newtonin uskonnollisuudesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti