lauantai 13. syyskuuta 2014

Seitsemän luomispäivää ja luonnonhistorian massatuhot

Asteroidin isku. Taiteilijan näkemys
kuva Serpo.org


Ensimmäisenä luonnontieteen tutkimuksissa pantiin merkille dinosaurusten yllättävän nopea katoaminen fossiilien joukosta. Dinojen massiivinen kuolema on niin merkittävä, että sitä käytetään elämän historian jaksottelun virstanpylväänä, siirtymisenä mesotsoisesta eli keskielämän ajasta kenotsoiseen eli uuden elämän aikaan. Dinojen valtakausi päättyi ja meidän nisäkkäiden aika alkoi. Tämä tapahtui noin 65 miljoonaa vuotta sitten.

Monenlaisia syitä dinosaurusten massatuholle on tieteessä pohdittu, mutta tällä hetkellä tutkimuksen konsensus on, että Jukattanin niemimaan tuntumaan Meksikon lahteen iski suurehko asteroidi. Iskupaikan löytäminen on ollut hidasta hommaa, koska valtava kraateri on meren alla paksujen myöhempien kerrostumien kätkössä. Öljynetsinnän vaatimat laitteet ovat sen paljastaneet.

Asteroidin isku ei sinänsä olisi vielä vakuuttava selitys, mutta kun meso-keno rajalta (K/T boundary) löydetään eri puolilta maailmaa ohut geologinen kerrostuma, jossa on taivaallista iridiumia, maapallolla harvinaista mineraalia, niin teoria on saanut tärkeää vahvistusta. Ajatellaan, että asteroidin isku nostatti niin valtavan tomupilven, että aurinko peittyi moneksi vuodeksi ja seurasi lyhyt mutta kohtalokas vuosia kestänyt yö, jota dinosaurukset ja monet muut mesotsoiset eläinlajit eivät kestäneet.  (Havainto johti tutkijat erittäin käytännölliseen ja pelottavaan johtopäätökseen, totaalinen ydinsota nostaisi samalla tavalla tomua ilmaan ja tuhoaisi elämän maapallolta, nuclear winter).

Havaintojen lisääntyessä ja tietomäärän kasvaessa luonnontieteessä on käynyt ilmi, että kaikki merkittävät elämänhistorian kaudet päättyvät massatuhoon. Näitä lasketaan tällä hetkellä kaikkiaan kuusi, ja esimerkiksi paleoliittisen ajan tuho oli elämälle lähes totaalisen katastrofaalinen permikauden lopulla.

Massiiviset tuhot eivät kaikki suinkaan näytä johtuvan avaruudesta maapalloon iskeytyneistä kiven järkäleistä. Huomiota on kiinnitetty avaruudesta tulevaan kosmiseen säteilyyn, joka voi olla tappavaa, jos sen lähde on liian lähellä aurinkokuntaa. Hetken kestävä supernovan välähdys voisi laittaa melkoiset gammat myös planeettamme elämälle.


Massatuhojen teologiaa
On niitä, jotka viittaavat näihin suuriin elämän massatuhoihin ja sanovat, että eihän tämä sovi yhteen jumalauskon kanssa. Miten Jumala näin hutiloiden ja verisesti maailmaa ohjaisi? Parempi unohtaa koko Jumala ja pitää luontoa, elämän nousua ja tuhoa, puhtaan sattuman leikkinä. Siinä ohessa sitten tietenkin oma elämämme on pelkkää sattuman leikkiä, onnellisten mutaatioiden kasautumista, päälle ajavan auton väistämistä viime hetkessä hyvällä onnella.

Kun tarkastelemme tieteen tuloksia tarkemmin, näemme merkillisen tosiasian. Elämän historian massatuhojen rytmissä elämä kehittyy maapallolla vaiheesta toiseen. Ikäänkuin elämänmuodot antaisivat tilaa uusille olosuhteiden muutenkin muuttuessa. Trilobiitit ovat Jumalan luomistekojen sitkeimpiä ja ihmeellisimpiä otuksia, jotka vallitsivat vesissä koko paleotsoisen ajan. Ne eivät kestäneet permikauden massiivista tuhoa, mutta kalat kestivät. Mene tiedä! Haastetta riittää nuorille biologeille.

Kyse ei siis ole mielettömästä tuhosta, jonka jälkeen on täysi kaaos. Elämän historiasta tunnetut massatuhot ovat itseasiassa rajapintoja, eräänlaisia portaita elämän kehityskulun ihmeellisessä rakennelmassa.


Luomisen illat ja aamut 
Kun olen näitä pohtinut mieleeni on tullut ensimmäisen luomisketomuksen jykevä rytmi aivan uudella tavalla.

Genesis 1 jaksottaa kaiken luomisen vaiheisiin ja asettaa kaiken seitsemän päivän viikon runkoon, joka huipentuu suureen sapattiin, kun Jumala lepää teoistaan. Lähes runoelman tapaan kertomusta rytmittävät toistuvat sanat "Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä."

Katselen massiivisia elämän tuhoja tämän kauniin ilmaisun tavoin - näille Jumalan luomille eläville olennoille tuli ilta. Mutta sitä seurasi aamu ja Jumala loi uutta.

Elämme tätä viikkoa tänään uskossa odottaen pelottavaa illan tuloa Raamatun apokalyptisen sanoman mukaan, ihmiskunnan massatuhoa.

Elämme näitä 70 tai 90 elinvuotta, jotka Herra meille suo, uskossa odottaen pelottavaa illan tuloa, jolloin Jumala vaatii meiltä antamansa hengen, ihmisen kuolemaa.

Mutta sitten tulee aamu. Uuden luomisen aamu, ylösnousemuksen aamu.

Raamattu ei sen yli sitten paljon kerrokaan - mutta sanoo, että massatuhoa seuraava aamu on kiva.


tiistai 2. syyskuuta 2014

Todella ihmeellinen tähtitaivas ja Psalmi 148

Hole Cave Hill, Uusi Sseelanti
kuva NASA APOD/Phill Round
Tähtitavasta kuvattuna Uudesta Seelannista, vasemmassa yläkulmassa tuttu Etelän Risti, eikö niin? Mitäs ihmeellistä tässä NASAn APOD sivuilla julkaistussa kuvassa on?

Siniset valopisteet eivät ole tähtiä laisinkaan, vaan kiiltomatoja arachnocampa luminosa.

Kiiltomadot ovat suuren luolan katossa ja asettuvat niin, että niiden valo luo vaikutelman avoimesta tähtitaivaasta. Hyönteiset erehtyvät ja lentävät liian lähelle kattoa, tarttuen matojen levittämään limaan ja jääden niiden saaliiksi.

Tähtitaivasta porukalla jäljittelevä mato?


Ensimmäiset reaktiot
1. Tiukka kehitysopin edustaja, evolutionisti, rauhoittelee häkellyttävää luonnonilmiötä ihmetteleviä - ja itseään. "Ei tässä mitään mysteeristä tai yliluonnollista ole, luonnonvalinta kyllä selittää periaatteessa miten kiiltomadot näin ovat alkaneet käyttäytyä. Jos ei vielä, niin jatkossa asia saadaan tieteellisesti selvitettyä ainakin teoriassa, sillä kuorettomien matojen fossiileja on tuskin juuri säilynyt."

2. Tiukka ID ajattelun edustaja ja kreationisti lämpenee aiheesta silminnähden ja ihastelee. "Tässä on taas esimerkki elämästä luonnossa, jota naturalistit eivät kykene tyydyttävästi selittämään. Miten muka kiiltomadot itse alkaisivat simuloida tähtitaivasta luolan kattoon suurena yhdessä toimivana mattona? Suuri Suunnittelija on ilmiselvästi paras selitys Hole Cave Hill ihmeelle."


Psalmi 148 
Entä jos emme kiiruhtaisi ihimisen järjen mittaisilla ajatuksillamme selittämään kiiltomatojen luomaa yötaivasta. Entä jos olisimme vain hiljaa, antaisimme ajatusten pyöriä vapaasti ja suostuisimme sanomaan "en tiedä, olisi kiva tietää".  Ja ennenkaikkea, entä jos luonnon ihmeitä nähdessämme muistaisimme kiittää Luojaamme ja ylistää Hänen suuria tekojaan - vaikkapa psalmin 148 sanoin



Praise the Lord.

Praise the Lord from the heavens;
praise him in the heights above.

Praise him, all his angels;
praise him, all his heavenly hosts.
Praise him, sun and moon;
praise him, all you shining stars.
Praise him, you highest heavens
and you waters above the skies.
Let them praise the name of the Lord,
for at his command they were created,
and he established them for ever and ever—
he issued a decree that will never pass away.
Praise the Lord from the earth,
you great sea creatures and all ocean depths,
lightning and hail, snow and clouds,
stormy winds that do his bidding,
you mountains and all hills,
fruit trees and all cedars,
wild animals and all cattle,
small creatures and flying birds,
kings of the earth and all nations,
you princes and all rulers on earth,
young men and women,
old men and children.
Let them praise the name of the Lord,
for his name alone is exalted;
his splendor is above the earth and the heavens.
And he has raised up for his people a horn,[b]
the praise of all his faithful servants,
of Israel, the people close to his heart.
Praise the Lord.

Psalm 148 NIV



Todellakin, Praise the Lord small creatures!


______________

P.S.
רֶמֶשׂ remes. Mateleva, nopeasti liikkuva otus. Sana esiintyy VT:ssa 17 kertaa.

Bibliassa 148:10 kuuluu
- Pedot ja kaikki eläimet, madot ja siivelliset linnut;

Myöhemmin 148:10 on suomennettu ilman NIV pikkuötököitä, small creatures
- te pedot ja kaikki karja, te matelijat ja siivekkäät linnut, KR 1933
- villipedot ja karja, maan matelijat ja taivaan linnut! KR 1992

King James versiossa on 
Beasts, and all cattle; creeping things, and flying fowl:

Vulgatassa sen sijaan Herraa ylistämään kutsutaan tässä käärmeetkin
bestiae et universa pecora serpentes et volucres pinnatae


maanantai 1. syyskuuta 2014

[HT] Rope Kojosen väitös

Kotimaa24-sivuilla kerrotaan Rope Kojosen väitöksestä. Hän analysoi väitöskirjassaan kiistanalaisen älykkään suunnittelun liikkeen argumentaatiota ja siitä käytyä keskustelua. Lainaan pari kohtaa haastattelusta.

Mitä hyvää evoluutioteorian hyväksyvät voisivat tunnustaa ID:ssä?

Ehkä sen, että totta kai tieteessä on vielä mysteerejä ja ID voi innostaa tutkimaan niitä lisää. Toinen hyvä puoli on se, että tieteen historiassa ajatus luonnon älykkäästä suunnittelusta on ollut myös motivoiva voima. Vaikka tieteen ei tarvitsisi hyväksyä ID-argumentteja, ne ovat kuitenkin parempia kuin monet perinteisen kreationismin argumentit. Suomessakin on aika paljon ihmisiä, jotka kokevat joko kreationismin tai älykkään suunnittelun itselleen läheiseksi. On tärkeä yrittää ymmärtää mistä he ovat tulossa ja kohdata heidän ajattelunsa tieteellisellä todistusaineistolla ja argumentaatiolla. Molemmin puolin pitäisi pyrkiä pois polemiikista.

Mitä hyvää ID voi nähdä evoluutioteoriassa?

Voisi ajatella, että sekin on yksi mahdollinen näkemys. Evoluutioteoriaa kannattavat monet kristityt myös ja pitävät sitä hyvänä ja tieteellisenä teoriana. Helposti ID ymmärtää evoluutioteorian ateistiseksi, eikä osaa erottaa uusateistien evoluutioteoriasta tekemiä ateistisia tulkintoja. Koetan osoittaa tutkimuksessani senkin, että ne argumentit, joissa evoluutioteoria yhdistetään ateismiin, eivät ole vakuuttavia.

Näetkö siis, että luomisen teoria ja evoluutioteoria ovat yhdistettävissä uskonnollisessa mutta myös tieteellisessä mielessä?

Mielestäni tarkempaa olisi ajatella, että luomisoppi toimii eri tasolla kuin tieteelliset teoriat. Luomisoppi koskee koko olemisen perustaa, ei tieteellisiä yksityiskohtia. Siksi evoluutioteoriakaan ei uhkaa luomisoppia. Periaatteessa on kuitenkin mahdollista, että tiede löytää kysymyksiä, joihin se ei itse löydä vastausta, ja joiden ymmärtämisessä filosofia ja teologia auttavat enemmän. Tällaisissa tapauksissa tieteen ja uskonnon välillä voi olla vahvoja yhtymäkohtia.

Lue koko artikkeli tästä.

Kojosen väitös verkossa.